Kirjoitin viime viikolla, että toimittajalta vaaditaan kyseenalaistamiskykyä. On osattava kyseenalaistaa asioita. Entä mitä se asioiden kyseenalaistaminen sitten vaatii? Miten tulla hyväksi kyseenalaistajaksi?
Miksi? Miten? Milloin? Kuka? Mitä? Täh?
Tunnustan suoraan. En tiedä täsmällistä vastausta kysymykseeni. Koitin äsken hakea siihen tietoa netistäkin, mutta en löytänyt. En löytänyt vaikka kuinka googletin.
Luulen, että kyseenalaistaminen vaatii ajattelukykyä. Et saa olla ihan huitsin tyhmä. Sinulla on hyvä olla jonkin verran tietoa siitä aiheesta, jonka kyseenalaistat. Ja sinun on kyettävä asioiden pohdiskeluun.
Ja se, että kykenet asioiden pohdiskeluun, niin se vaatii myös aikaa. Usein me ihmiset vain tuppaamme olemaan niin kiireisiä, ettemme kyseenalaista mitään vaan juoksemme pää kolmantena jalkana, vaikka siinä ei aina olisi edes järjen hitusta koko puuhassa.
Ajattelukykyä, pohdiskelua ja aikaa. Niitä se asioiden kyseenalaistaminen vaatii? Vaatiiko se muuta?
Se edellyttää oikeanlaista asennetta. Sinulla on oltava tiedon janoa. Perkele, maailma on täynnä tietoa ja minä haluan saada sen kaiken faktan ja nippelitiedon tietooni.
Eikä kannata ajatella, että minähän tiedän jo kaiken! Vaan ajattele mielummin, haluan oppia vain yhä lisää ymmärtämään asioita. Pidä itseäsi jopa hiukan tyhmänä.
Siten sinulla on tarvittavaa nöyryyttä ymmärtää tietämisesi rajasi ja janoa oppia ymmärtämään lisää asioita.
Vaatiiko se kyseenalaistaminen sitten muuta?
Kyllä. Se vaatii rohkeutta. Sinun pitää uskaltaa kyseenalaistaa asioita. Jopa niitä itsestäänselvyyksiä. Ja se, että uskallat ja pystyt kyseenalaistaa jopa niitä itsestäänselvyyksiä, niin vaatii sitä, että osaat jopa hieman nauraa itsellesi ja et piittaa kovin paljoa egostasi.
Sinulle nimittäin saatetaan välillä naureskella ja ihmetellä, miksi sitäkin kysyit, mutta kysy vain. Se kannattaa.
Ja välttämättä se itsestäänselvä asiakaan ei ole niin itsestäänselvä kuin olisi voinut kuvitella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti