Mitä samaa on lasten sarjakuvalehdellä Aku Ankalla ja MTV3:n saippuasarjalla Salatuilla elämillä?
Tiedätkös vastausta kysymykseen? Jos et tiedä, niin mäpä kerron!
Jos tarkkaan rupeaa miettimään, niin on niissä varmaan paljonkin samaa. Kumpaakin julkaistaan suomen kielellä ja kummallakin on täällä Suomessa omat kotimaiset tuottajansa jne...
Mutta enpä hae nyt näitä eroja! Ähäkutti. Vaan mitäs sitten haen?
No,
Minulle tulee tällä hetkellä molemmat "tuotteet". Toinen kolahtaa keskiviikkoisin postiluukustani ja toinen saapuu luokseni televisioruudultani. Ja kumpaakin "tuotetta" kulutan tismalleen samasta syystä.
On välillä mukavaa heittää aivonsa narikkaan, ottaa puolen tunnin lepotauko ja tehdä sen aikana jotain viihdyttävää. Kuten lukea Aku Ankkaa tai katsella Salattuja elämiä.
Kummatkin ovat hyvää ajanvietettä, kun suhtautuu niihin oikealla tavalla. Rennosti ja huumorimielellä.
Aku Ankka on edelleen hyvä sarjakuvalehti. Vaikka ei enää ylläkään aivan entisaikojen tasolleen. Silti sen tarinat ovat kiinnostavia, hauskoja, piirustustaso laadukasta ja sen parissa viihtyy joka viikko sen puolen tunnin ajan.
Salatut elämät on puolestaan television paras komediasarja tällä hetkellä. Sarjaa kykenee seuraamaan, jos suhtautuu siihen huumorilla. Se on ohjelmana just sitä tasoa, jota katsellaan vain rentouttaakseen itseään.
Istuudutaan sohvalle, nostetaan jalat pöydälle, otetaan muutenkin mukava asento, heitetään "aivot narikkaan" ja katsellaan jotain sellaista ohjelmaa, jonka seuraaminen ei edellytä älyllistä toimintaa.
Osoitus Salattujen elämien tasosta nähtiin taas eilen. Sarjassa kuollut Jenni-hahmon ruumisarkku avattiin sarjan hahmojen asuttaman kerrostalon ulko-oven edessä. Kyllä, keskellä pölyistä katua. Siinä hahmot pitivät muistopuheet Jennille. Siitä oli realistisuus kaukana.
Kaikki kunnia Aku Ankalle ja Salatuille elämille. Sielun kumppaneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti